Yhteystiedot

info@muusikkoyrittajat.fi

Uutiset

9.4.2017Muusikkoyrittäjien kanta muusikoiden lentomatkustamisen ongelmatilanteisiinLue lisää »7.4.2017Vuosikertomus 2016 on julkaistuLue lisää »19.2.2017Uutiskirje 1/2017 lähtenyt jäsenilleLue lisää »

Ajankohtaista

Verohallinnon ohje "Palkkaa vai työkorvausta" Antopäivä 10.10.2014

Verohallinto on julkaissut hyvin kattavan ja ansiokkaasti päivitetyn ohjeen palkan ja työkorvauksen välisestä erosta. Tätä ohjetta voidaan käyttää apuna kun arvioidaan sitä, toimiiko muusikko yrittäjänä vai työsuhteessa. Alla on siitä kooste ja analyysi sen vaikutuksista muusikkoyrittäjiin.

Ohje löytyy kokonaisuudessaan täältä:

Johdanto

Verohallinto on julkaissut 10.10.2014 päivitetyn ohjeen palkan ja työkorvauksen välisestä rajanvedosta. Suomen Muusikkoyrittäjät ry ja Suomen Yrittäjät ovat tehneet Verohallinnon kanssa yhteistyötä ohjeen valmistelussa. Päivitetyssä ohjeessa selkeytetään ja täsmennetään tunnusmerkkejä, joiden perusteella ratkaistaan, onko suoritus palkkaa vai työkorvausta. Ohjeella ei ole tarkoitus kiristää nykyistä verotuskäytäntöä, vaan päinvastoin helpottaa pienten ja aloittavien yritysten toimintaa siten, että yksittäisistä toimeksiannoista maksettavia suorituksia voitaisiin pitää yhä useammin työkorvauksena.

Ohjeen vaikutukset muusikkoyrittäjiin

Yleistä
Ohjeen lähtökohtana on, että kaikkien toimialojen ja ammattikuntien palkan ja työkorvauksen välistä rajanvetoa tarkastellaan samoilla kriteereillä. Ei siis ole merkityksellistä toimiiko palkkion saajaa siivoojana, lääkärinä, juristina, puuseppänä tai muusikkona kun arvioidaan onko saatu suoritus palkkaa vai työkorvausta. Tämä vastanneekin viime aikoina muusikoita askarruttaneeseen kysymykseen "Mitä eroa on rumpalilla ja timpurilla?" -Ei mitään.

Kouvolan Hallinto-oikeuden vuonna 2011 antama surullisen kuuluisa päätös, jossa todetaan, että "julkista esiintymistä kuten soittamista toisen järjestämässä tilaisuudessa pidetään lähtökohtaisesti työsuhteessa tehtynä työnä", johti siihen, että jotkin tahot tekivät siitä sellaisen johtopäätöksen, että muusikot voivat toimia vain ja ainoastaan työsuhteessa, eivätkä koskaan yrittäjinä. Päivitetty ohje ottaa tähän kantaa seuraavasti: "Hallinto-oikeuden ratkaisuilla ei ole korkeimman hallinto-oikeuden päätöksiä vastaavaa ennakkopäätösarvoa. Tästä syystä näistä yksittäistapauksia ja niiden olosuhteita koskevista ratkaisuista ei ole syytä tehdä palkan ja työkorvauksen rajanvetoon liittyviä yksittäistä ammattiryhmää tai toimialaa koskevia johtopäätöksiä."

Palkan ja työkorvauksen välinen rajanveto muusikoiden tapauksessa

Osapuolten välisen sopimuksen sisältö ja tarkoitus on lähtökohtana, kun ratkaistaan, onko osapuolten välille syntynyt työsuhde vai toimeksiantosuhde. Osapuolet voivat aina sopia, että työsuhde muodostuu, jolloin työstä maksettu korvaus on verotuksessa palkkaa. Verolainsäädäntö on toisaalta pakottavaa oikeutta, minkä vuoksi työsuhde voi syntyä myös silloin, kun työn teettäjä ja työn suorittaja eivät ole siitä sopineet.

Rajanveto tehdään kokonaisarvioinnilla, jonka kriteerit voidaan ryhmitellä muodollisiin ja tosiasiallisiin tunnusmerkkeihin.

Muodollisia tunnusmerkkejä ovat muun muassa:
  • toiminimellä tai yhtiömuodossa toimiminen
  • pakollisten sosiaalivakuutusten ottaminen
  • ennakkoperintärekisteriin kuuluminen
  • muihin rekistereihin kuuluminen
  • lakisääteisten ilmoitusten tekeminen
  • toimilupa

Tosiasiallisia olosuhteita osoittavia tunnusmerkkejä ovat muun muassa:
  • työsopimuksen tai toimeksiantosopimuksen sisältö
  • työn suorittamisen henkilökohtaisuus tai itsenäisyys
  • työskentely toisen tai omaan lukuun
  • työn johto- ja valvontaoikeus
  • työvälineet, tarvikkeet ja materiaalit
  • työskentelyn ajankohta
  • työskentelypaikka
  • vastikkeen määräytyminen
  • työn suorittamisesta aiheutuneiden kustannusten korvaaminen
  • vastuut, takuut ja vakuutukset
  • irtisanomisen ehdot
  • toimeksiantojen rajoittaminen, kilpailukielto ja salassapito

Muusikot toimivat yleensä hyvin erityyppisissä työ- tai toimeksiantosuhteissa, joten mitään yksiselitteistä kuvausta ei voida antaa sille, milloin muusikko toimii työsuhteessa ja milloin toimeksiantosuhteessa. Seuraavat esimerkit pyrkivät valaisemaan näiden eroa. Esimerkit edustavat ääripäitä, jotta vertailu olisi helpompaa.
Esimerkki 1
Muusikon voidaan katsoa toimivan yrittäjänä mikäli:
  • muusikko on perustanut toimintaansa varten osakeyhtiön
  • yritys on merkitty ennakkoperintärekisteriin
  • hänellä on YEL-vakuutus
  • osakeyhtiö omistaa kaikki työvälineet, joita muusikko tarvitsee työskentelyyn, sekä vastaa niiden käytöstä syntyneistä kustannuksista.
  • muusikko valmistelee esiintymisiä ja harjoittelee niitä varten itsenäisesti, eikä hän ole muutoin kuin kyseistä tehtävää suorittaessaan toimeksiantajan käytettävissä tai määräysvallassa
  • hän päättää itse mitkä toimeksiannot hän ottaa vastaan
  • hänellä on useita toimeksiantajia
  • hän on sopinut toimeksiantajan kanssa, että palvelu tilataan hänen yritykseltä
  • toimeksiantajat eivät voi millään tavoin rajoittaa muusikon muita toimeksiantoja
  • hän saa korvauksen ainoastaan tehdystä työstä, eikä ole oikeutettu korvaukseen esimerkiksi sairastuessaan
  • hänen tilaajalta laskuttamansa määrä on korkeampi kuin vastaavaa työtä tekevän työntekijän palkka
  • toiminnassa on taloudellinen riski, eli muusikko on riippuvainen asiakkailtaan saatujen tilausten määrästä

Esimerkki 2
Muusikon voidaan katsoa toimivan työsuhteessa mikäli:
  • työnantaja vastaa työvälineistä tai korvaa työntekijälle erikseen omien työvälineiden käytöstä koituvat kustannukset
  • muusikko on tehnyt työnantajan kanssa työsopimuksen
  • muusikko on velvollinen suorittamaan ne työtehtävät, jotka hänelle työnantajan toimesta osoitetaan
  • työnantaja voi rajoittaa muusikkoa toimimasta kilpailijoiden lukuun
  • muusikko työskentelee työnantajan tiloissa, työnantajan määräämänä ajankohtana
  • muusikko on oikeutettu esimerkiksi sairaus- ja loma-ajan palkkaan
  • toimintaan ei liity taloudellista riskiä

Vertailu työntekijöihin

Toimeksiantosuhteen tai työsuhteen syntymistä yksittäistapauksissa arvioidaan Verohallinnon ohjeessa kerrottujen tunnusmerkkien kokonaisarvioinnin perusteella. Jos työn suorittaja työskentelee kokonaisarvioinnin perusteella samanlaisissa olosuhteissa kuin työn teettäjän muutkin työntekijät, myös hän on työsuhteessa muodollisesta toimeksiantosopimuksesta huolimatta.

Tästä syystä yrittäjinä toimivien muusikoiden on hyvä sisällyttää sopimuksiin sellaisia seikkoja, jotka edesauttavat sopimussuhteen tulkitsemista toimeksiantosuhteeksi. Tällaisia seikkoja voivat olla esimerkiksi korvauksen määräytymisperuste (toimeksiantosuhteessa suoritettava korvaus on yleensä työsuhteessa maksettavaa palkkaa suurempi, koska toimeksisaajan on maksettava sosiaalivakuutusmaksunsa itse) ja vapaus valita toimeksiantajat ja mitkä toimeksiannot hän ottaa vastaa ja mistä hän kieltäytyy. Muusikko ei siis ole velvollinen esiintymään tilaajan määräämänä ajankohtana, tilaajan määräämässä paikassa, vaan hän itse valitsee missä milloinkin esiintyy.

Muuta

Laskutuspalvelut
Eräät laskutuspalvelut eivät ole viime vuosina suostuneet maksamaan muusikkoyrittäjien heille osoittamia laskuja. Verohallinnon päivitetty ohje ottaa tähän kantaa seuraavasti: "Jos työntekijä ja laskutuspalveluyritys eivät ole sopineet työsuhteesta, on työntekijälle maksettu määrä työkorvausta, jos työkorvauksen tunnusmerkit muutoin täyttyvät." Tämä tarkoittaa, että laskutuspalvelut voivat pitää muusikolle maksettua korvausta työkorvauksena ja näin ollen maksaa muusikkoyrittäjän heille osoittama lasku.

Työkorvauksen muuntaminen palkaksi jälkikäteen
Ohjeessa todetaan, että "jos työn suorittaja toimii yleensä yrittäjänä, ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista esittää maksuunpanoa yksittäisestä ja tulkinnanvaraisesta toimeksiannosta saadusta korvauksesta varsinkaan silloin, jos toimeksiannon taloudellinen merkitys on vähäinen". Tämän lisäksi todetaan, että "tulkintavirheen takautuva korjausesitys ei ole tarkoituksenmukaista myöskään silloin, kun työn suorittanutta yritystä on verotettu elinkeinonharjoittajana ja yritys on maksanut kaikki veronsa (ennakot, lopullisen veron, arvonlisäveron)".